Täytyisi pitää kirjaa luettujen juttujen ja virheitä sisältävien juttujen määrästä. Niiden pohjalta saisi laskettua suhdeluvun. Näppituntumalta sanoisin, että ehkä jopa joka viidennessä jutussa on jotain pielessä. Jos lukisin ja tarkastaisin kaikki Hesarin jutut parin viikon ajalta, niin uskoisin pääseväni tuohon sadan virheellisen jutun tavoitteeseen. Aika ei kuitenkaan tällaiseen riitä. Virheellisten väitteiden tuottaminen on huomattavasti vähemmän työlästä kuin niiden korjaaminen.
Kyberhyökkäys
Tässä kyberhyökkäyksiä käsittelevässä jutussa väitetään psykoterapiakeskus Vastaamoon tehdyn hyökkäyksen tapahtuneen vuonna 2020. Kiristys alkoi silloin, mutta hyökkäys tehtiin jo marraskuussa 2018 ja Helsingin Sanomien mukaan ”murtajilla oli pääsy tietojärjestelmään maaliskuulle 2019 asti, jolloin murto tiettävästi havaittiin Vastaamossa.”
Lisäksi kohta ”kun varastettu tietomassa julkistettiin dark webissä, kaupallistaminen meni siinä” on tapahtunutta vähättelevä yksinkertaistus. Tämä on toki haastateltavan näkemys asiasta, mutta toimittajan tehtävänä ei ole vain kertoa eteenpäin haastateltavan näkemyksiä. Alkuperäisen kiristäjän osalta ”kaupallistaminen” päättyi, mutta tietojen leviäminen on mahdollistanut kiristämisen ja tietojen muun rikollisen hyödyntämisen.
Lisäys 7.3.: Helsingin Sanomat on oikaissut juttua pyynnöstäni.
Oikaisu 7.3.2022 kello 10.47: Jutussa kirjoitettiin virheellisesti, että psykoterapiakeskus Vastaamoon tehtiin hyökkäys vuonna 2020. Todellisuudessa hyökkäyksiä tehtiin vuosina 2018 ja 2019.
Helsingin Sanomat 7.3.
Entinen presidentti
Viron entistä presidenttiä (en muuten pidä tästä ohjeesta) käsittelevässä jutussa Ilvestä tituleerataan Tarton yliopiston professoriksi. Ilves on kuitenkin vieraileva professori. Uutisissa professorin nimikkeen käytöstä esiintyy paljon haparointia. Ilveksen pesti on määräaikainen ja hänellä on ”vain” maisterin tutkinto, joten oleellista olisi tuoda esille oikea nimeke.
Toinen silmää säräyttänyt kohta on
”Mikään määrä kumbayahia ei siihen auta.”
Helsingin Sanomat 6.3.2022
Tässä yhdysvaltalaisille (Ilves on asunut pitkään Yhdysvalloissa) täysin idiomaattinen sanonta on käännetty suoraan suomeksi ilman mitään selitettä. Kuinka monelle tällainen lausahdus aukeaa? Lisäksi kirjoitusasu on erikoinen, vaikkakin hyväksyttävä. H-kirjain ei kuitenkaan äänny, joten parempi kirjoitusasu olisi kumbaya.
Väärät sitaatit
Huvittavin virhe on jutussa, jossa käsitellään virheellisiä sitaatteja. Yllättävän uusistakin tokaisuista löytyy epäselvyyksiä ja ne esitetään joko väärässä muodossa tai väärän henkilön nimissä.
Varsin ironista, että jutussa väitetään erään lainauksen olevan peräisin Tim Burtonin Alice in Wonderland (2010) -elokuvasta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Oman erityispiirteensä tähän tuo se, että virheellinen tieto on toisen virheellisen tiedon korjaus. Lisäksi kyseinen ”tieto” on peräisin lukijalta. Journalistin ohjeet tietojen tarkistamisesta mahdollisimman hyvin ja tietolähteisiin kriittisesti suhtautumisesta on tässä jätetty huomioimatta. Kovin kummoista vahinkoa ei tietysti päässyt tällaisessa asiayhteydessä syntymään, mutta pieni isku toimittajan ja lehden uskottavuudelle kuitenkin. [Huom 4.4.: Oikaisu muutti jutun sisältöä ja lukijan roolin merkityksellisyys virheen syntyyn on vaihtunut epäselväksi. Aikaisempi muotoilu antoi vaikutelman siitä, että väärä tieto Burtonista on peräisin lukijalta. Nyt vaikuttaa siltä, että lukija on kertonut, että lainaus ei ole kirjasta.]
Lisäys 10.3.: Tietooni on saatettu, että lehti on aikeissa oikaista juttua, jos väitteeni osoittautuu todeksi. Tällaisissa oikaisupyynnöissä haasteeksi muodostuu osoittaa todeksi asia, jota ei ole olemassa.
Aluksi lähetin sähköpostia toimittajalle saadakseni vastauksen siihen, onko sitaatin alkuperä oikeasti vahvistettu. Eli toisin sanoen, onko todennäköistä, että minä olen asiassa väärässä ja jotenkin erehtynyt. En saanut vastausta, joten seuraavaksi jouduin tekemään melko kattavan taustatyön varmistaakseni, että olen oikeassa. Hankin ja luin elokuvan käsikirjoituksen, hankin elokuvan, purin sen tekstitykset tekstitiedostoksi ja luin ne. Lopuksi vielä katsoin elokuvan varmistuakseni, että kyseinen lausahdus ei jostain syystä ole voinut jäädä pois tekstityksistä. Tämän jälkeen kirjoitin oikaisupyynnön.
Seuraavassa en viittaa tähän kyseiseen yksittäistapaukseen muuten kuin esimerkkinä isommasta kokonaisuudesta. Jokainen varmasti ymmärtää, että tämän mittakaavan vastikkeeton vaivannäkö ei ole millään tavalla järkevää, eikä sen pitäisi olla millään tavalla tarpeellista. Lukijan pitäisi voida luottaa siihen, että lehdessä olevat asiat pitävät paikkaansa. Lehdellä on vastuu lukijalle, mutta lehden rehellisyys ei pitäisi olla lukijan vastuulla. Näin kuitenkin kiistatta on. Ilman tarkkaavaisia lukijoita tilanne olisi vielä paljon pahempi kuin se tällä hetkellä on. Ilman vastavoimaa rima pudotettaisiin alhaisimmiltakin kannattimilta ja tallottaisiin nurmen alle.
Lisäys 4.4.: Juttu on oikaistu. Mielenkiintoista oli, että verkkoversion oikaiseminen unohtui ja sitä piti erikseen pyytää. Tässä on nyt muutenkin tullut viitteitä sille, että oikaisujen tekeminen ei oikein innostaisi Hesaria. Oikaisut tehdään välillä selkeästi pitkin hampain ja joitain virheitä ei ole useammasta pyynnöstä huolimatta korjattu. Verkkoversion korjauksen putoaminen kelkasta kertoo mielestäni siitä, että oikaisuja ei tehdä systemaattisesti. Se taaasen mielestäni osoittaa, että niihin ei suhtauduta riittävän vakavasti.
Oikaisu 2.4. kello 11.15: Jutussa väitettiin alun perin, että sitaatti, jossa Liisa kysyy Valkoiselta Kanilta, kuinka pitkä on ikuisuus, ei olisi Lewis Carrollin kirjasta Liisa Ihmemaassa vaan Tim Burtonin samannimisestä elokuvasta. Todellisuudessa sitaatti ei ole myöskään Burtonin elokuvasta, vaan sen alkuperä on edelleen toimitukselle epäselvä.
Helsingin Sanomat 4.4.2022
