Toivoin, että silmääni ei osuisi virheellistä uutista, mutta toisessa niistä Hesarin jutuista, jotka tänään ennätin lukea, sellainen kuitenkin löytyi.
Ukrainan presidentti Zelenskyin voimapuhetta käsittelevässä uutisessa väitettiin virheellisesti, että presidentti puhui ensimmäistä kertaa sodan alettua virkahuoneestaan. Kuitenkin Zelenskyin virallisella Instagram-tilillä julkaistiin 4.3.2022 video, jossa hän torjuu väitteitä pakenemisestaan. Videolla näkyy selvästi, että hän on samassa huoneessa kuin myöhemmässä videossaan.
Lupasin aikaisemmin, että en käsittele sotaan liittyviä nopeita uutisia. Katson, että tämä menee tuon rajoituksen ulkopuolelle, koska se ei käsittele suoranaisesti sotatapahtumia. Juttu haki mielestäni turhaan vauhtia muiden uutisoinnista ja tällä kertaa CNN:n ja The Guardianin juttuihin nojaaminen palkittiin oikaisulla.
Lehti tarvitsee tietysti aina tilkettä, mutta kuten edellisestä postauksesta kävi varmasti ilmi, niin en ole kovin innostunut näistä luin internetistä, luin lehdestä -tyyppisistä jutuista. Vauhdista on tietysti helpompi aloittaa kuin lähtötelineestä, mutta toivoisin suurempaa kunnianhimoa ja toimittajille resursseja niiden himojen toteuttamiseen. Kiitokset nopeasta oikaisemisesta. Pyynnöstä toteutukseen ei kulunut edes puolta tuntia.
Oikaisu 8.3. klo 20.38: Jutussa kirjoitettiin virheellisesti, että kyseessä olisi ollut ensimmäinen kerta Venäjän hyökkäyksen aikana, kun Zelenskyi nähdään työhuoneessaan. Todellisuudessa Zelenskyi on nähty sosiaalisessa mediassa aiemminkin samassa huoneessa.
En ehtinyt tänään kovin montaa uutista lukea, mutta kaksi niistä oli virheellisiä. Saldo on siis tällä hetkellä 8 virheellistä uutista. Tämä maininta olkoon lähinnä omaa muistia virkistämään.
Internet on täynnä kultaa, uutiskultaa!
Ensimmäiset virheet löytyvät Elon Muskin shakkikommenttia koskevasta jutusta. Ensimmäinen virhe on se, että Twitter-viesteistä tehdään uutisia. Ymmärrän, että kilpailu on kovaa, mutta Hesarin ei pitäisi näihin lähteä mukaan. Ainakaan sillä tyylillä, mitä kyseinen juttu edustaa. Jos ei ole muuta sanottavaa kuin ”raportointi” siitä, mitä internetissä tapahtuu, niin sitten kannattaa jättää juttu tekemättä.
Tämä toki irvailua, eikä tätä kirjanpidossani virheeksi lueta. Varsinainen virhe koskee käännöksen laatua. Viittasin tähän ongelmaan aikaisemmassa postauksessani. Kielenkääntäjät on todettu liian kalliiksi ja siten tarpeettomiksi. Jokainen toimittajahan osaa englantia, joten hukkaanhan ne rahat menisivät (sarkasmia).
”Šakki on yksinkertainen peli. Ymmärrettävää, kun meidän piti pelata vain oravilla ja kivillä, mutta nyt meillä on tietokoneet”, Musk twiittasi.
Helsingin Sanomat 7.3.2022
Idiomaattinen suomennos ilmaisulle ”play with” tässä kontekstissa on ”leikkiä”. Annoin palautetta, mutta ilman vastausta tai korjausta. En sinänsä ihmettele, en itsekään haluaisi koskea tuollaiseen juttuun sen jälkeen, kun sen on saanut eteenpäin.
Nimet ja niiden taivutusmuodot
Toisessakin jutussa on liittymäpinta Elon Muskiin ja Twitteriin. Tässä oli kuitenkin nähty hitusen enemmän vaivaa tehdä asiasta uutinen.
Listalla on myös Venäjän rikkaimpien miljardöörien Vladimir Potanin ja Aleksei Mordašovin luksusjahteja.
Helsingin Sanomat 7.3.2022
Potanin oli jäänyt taivuttamatta. Enpä ole itsekään mikään ekspertti venäläisten tai slaavilaisten nimien kanssa, koska ne ovat vaikeita. Lisäksi jutusta puuttui oleellinen tieto siitä, että Timtšenkon huvijahti Lena on takavarikoitu. Toimittaja oli ystävällinen ja korjasi sekä nimen kirjoitusasun että lisäsi tiedon takavarikoinnista. Kirjoitusvirheistä ja vastaavista korjauksista voi tehdä piilokorjauksia, mutta olisihan siitä voinut samaan loppukaneettiin laittaa maininnan.
Lisätty 7.3.2022 kello 20.05 tieto Timtšenkon Lena-huvijahdin takavarikosta.
Täytyisi pitää kirjaa luettujen juttujen ja virheitä sisältävien juttujen määrästä. Niiden pohjalta saisi laskettua suhdeluvun. Näppituntumalta sanoisin, että ehkä jopa joka viidennessä jutussa on jotain pielessä. Jos lukisin ja tarkastaisin kaikki Hesarin jutut parin viikon ajalta, niin uskoisin pääseväni tuohon sadan virheellisen jutun tavoitteeseen. Aika ei kuitenkaan tällaiseen riitä. Virheellisten väitteiden tuottaminen on huomattavasti vähemmän työlästä kuin niiden korjaaminen.
Lisäksi kohta ”kun varastettu tietomassa julkistettiin dark webissä, kaupallistaminen meni siinä” on tapahtunutta vähättelevä yksinkertaistus. Tämä on toki haastateltavan näkemys asiasta, mutta toimittajan tehtävänä ei ole vain kertoa eteenpäin haastateltavan näkemyksiä. Alkuperäisen kiristäjän osalta ”kaupallistaminen” päättyi, mutta tietojen leviäminen on mahdollistanut kiristämisen ja tietojen muun rikollisen hyödyntämisen.
Lisäys 7.3.: Helsingin Sanomat on oikaissut juttua pyynnöstäni.
Oikaisu 7.3.2022 kello 10.47: Jutussa kirjoitettiin virheellisesti, että psykoterapiakeskus Vastaamoon tehtiin hyökkäys vuonna 2020. Todellisuudessa hyökkäyksiä tehtiin vuosina 2018 ja 2019.
Helsingin Sanomat 7.3.
Entinen presidentti
Viron entistä presidenttiä (en muuten pidä tästä ohjeesta) käsittelevässä jutussa Ilvestä tituleerataan Tarton yliopiston professoriksi. Ilves on kuitenkin vieraileva professori. Uutisissa professorin nimikkeen käytöstä esiintyy paljon haparointia. Ilveksen pesti on määräaikainen ja hänellä on ”vain” maisterin tutkinto, joten oleellista olisi tuoda esille oikea nimeke.
Toinen silmää säräyttänyt kohta on
”Mikään määrä kumbayahia ei siihen auta.”
Helsingin Sanomat 6.3.2022
Tässä yhdysvaltalaisille (Ilves on asunut pitkään Yhdysvalloissa) täysin idiomaattinen sanonta on käännetty suoraan suomeksi ilman mitään selitettä. Kuinka monelle tällainen lausahdus aukeaa? Lisäksi kirjoitusasu on erikoinen, vaikkakin hyväksyttävä. H-kirjain ei kuitenkaan äänny, joten parempi kirjoitusasu olisi kumbaya.
Väärät sitaatit
Huvittavin virhe on jutussa, jossa käsitellään virheellisiä sitaatteja. Yllättävän uusistakin tokaisuista löytyy epäselvyyksiä ja ne esitetään joko väärässä muodossa tai väärän henkilön nimissä.
Varsin ironista, että jutussa väitetään erään lainauksen olevan peräisin Tim Burtonin Alice in Wonderland (2010) -elokuvasta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Oman erityispiirteensä tähän tuo se, että virheellinen tieto on toisen virheellisen tiedon korjaus. Lisäksi kyseinen ”tieto” on peräisin lukijalta. Journalistin ohjeet tietojen tarkistamisesta mahdollisimman hyvin ja tietolähteisiin kriittisesti suhtautumisesta on tässä jätetty huomioimatta. Kovin kummoista vahinkoa ei tietysti päässyt tällaisessa asiayhteydessä syntymään, mutta pieni isku toimittajan ja lehden uskottavuudelle kuitenkin. [Huom 4.4.: Oikaisu muutti jutun sisältöä ja lukijan roolin merkityksellisyys virheen syntyyn on vaihtunut epäselväksi. Aikaisempi muotoilu antoi vaikutelman siitä, että väärä tieto Burtonista on peräisin lukijalta. Nyt vaikuttaa siltä, että lukija on kertonut, että lainaus ei ole kirjasta.]
Lisäys 10.3.: Tietooni on saatettu, että lehti on aikeissa oikaista juttua, jos väitteeni osoittautuu todeksi. Tällaisissa oikaisupyynnöissä haasteeksi muodostuu osoittaa todeksi asia, jota ei ole olemassa.
Aluksi lähetin sähköpostia toimittajalle saadakseni vastauksen siihen, onko sitaatin alkuperä oikeasti vahvistettu. Eli toisin sanoen, onko todennäköistä, että minä olen asiassa väärässä ja jotenkin erehtynyt. En saanut vastausta, joten seuraavaksi jouduin tekemään melko kattavan taustatyön varmistaakseni, että olen oikeassa. Hankin ja luin elokuvan käsikirjoituksen, hankin elokuvan, purin sen tekstitykset tekstitiedostoksi ja luin ne. Lopuksi vielä katsoin elokuvan varmistuakseni, että kyseinen lausahdus ei jostain syystä ole voinut jäädä pois tekstityksistä. Tämän jälkeen kirjoitin oikaisupyynnön.
Seuraavassa en viittaa tähän kyseiseen yksittäistapaukseen muuten kuin esimerkkinä isommasta kokonaisuudesta. Jokainen varmasti ymmärtää, että tämän mittakaavan vastikkeeton vaivannäkö ei ole millään tavalla järkevää, eikä sen pitäisi olla millään tavalla tarpeellista. Lukijan pitäisi voida luottaa siihen, että lehdessä olevat asiat pitävät paikkaansa. Lehdellä on vastuu lukijalle, mutta lehden rehellisyys ei pitäisi olla lukijan vastuulla. Näin kuitenkin kiistatta on. Ilman tarkkaavaisia lukijoita tilanne olisi vielä paljon pahempi kuin se tällä hetkellä on. Ilman vastavoimaa rima pudotettaisiin alhaisimmiltakin kannattimilta ja tallottaisiin nurmen alle.
Lisäys 4.4.: Juttu on oikaistu. Mielenkiintoista oli, että verkkoversion oikaiseminen unohtui ja sitä piti erikseen pyytää. Tässä on nyt muutenkin tullut viitteitä sille, että oikaisujen tekeminen ei oikein innostaisi Hesaria. Oikaisut tehdään välillä selkeästi pitkin hampain ja joitain virheitä ei ole useammasta pyynnöstä huolimatta korjattu. Verkkoversion korjauksen putoaminen kelkasta kertoo mielestäni siitä, että oikaisuja ei tehdä systemaattisesti. Se taaasen mielestäni osoittaa, että niihin ei suhtauduta riittävän vakavasti.
Oikaisu 2.4. kello 11.15: Jutussa väitettiin alun perin, että sitaatti, jossa Liisa kysyy Valkoiselta Kanilta, kuinka pitkä on ikuisuus, ei olisi Lewis Carrollin kirjasta Liisa Ihmemaassa vaan Tim Burtonin samannimisestä elokuvasta. Todellisuudessa sitaatti ei ole myöskään Burtonin elokuvasta, vaan sen alkuperä on edelleen toimitukselle epäselvä.
”Koska kaikki tietävät Wagnerin olevan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkalu”, Ranska protestoi sen käyttöä ja läsnäoloa. He eivät halua olla missään tekemisissä sen kanssa.
Kovin pitkään ei tarvinnut seuraavaa osumaa etsiä Helsingin Sanomista. Tämä virhe vaikuttaa lisäksi hyvältä esimerkiltä uutistoimituksen haasteista. Juttu ei ole omaa tuotantoa, vaan se on edelleenjulkaistu. Lisäksi virhe näyttäisi olevan haastateltavan osuudessa. Usein haastateltavan annetaan höpötellä omiaan, eikä heidän lausuntojaan korjata tai haasteta millään tavalla. Sinänsä ymmärrettävää, että kyseisessä tapauksessa toimittajalle ei tulisi mieleen epäillä, etteikö Kipchoge tietäisi, mistä puhuu.
”Oli hienoa palata Japaniin, kun onnistuin viime vuonna voittamaan Osakassa olympiakultaa”, Kipchoge kertoi ja kiitteli vuolaasti japanilaisyleisöä kannustuksesta.
Helsingin Sanomat 6.3.2022
Olympiamaraton juostiin viime vuonna Sapporossa. Vaikka ei nyt tähän asiaan liitykään, niin siirto Tokiosta Sapporoon on erityisesti jälkikäteen erikoinen. Siirtoa perusteltiin viileämmällä säällä, mutta lopulta Tokion ja Sapporon lämpötiloissa ei eroa juuri ollut. Siirto olikin ehkä enemmän mediapeliä.
STT:n lähdettä tutkimalla selviää, että virhe ei ole alkuperäisessä AFP:n uutisessa, vaan se on tapahtunut käännösvaiheessa. Vaikka ensin ounastelin kyseessä olevan hyvä esimerkki näistä kahdesta mainitusta haasteesta, niin osoittautuikin, että tämä oli esimerkki siitä, että vaikka jutussa ei virhettä ole, niin käännösvaiheessa sen sinne voi lisätä.
Käännösvirheiden pariin palaan varmasti myöhemmin. Erityisesti englannin osalta mediassa on asenne, että kielenkääntäjillä ei tee mitään, kun kaikki englantia osaavat.
Lisäys: STT on oikaissut jutun pyynnöstäni iltapäivällä ja lopulta Hesarikin oikaisun sai julki.
Oikaisu 6.3.2022 kello 20.50: Eliud Kipchoge voitti olympiakultaa viime vuonna Sapporossa, ei Osakassa, kuten jutussa aiemmin virheellisesti kerrottiin.
Espoossa Soukankaaren tiellä syttyi lauantai-iltana huoneistopalo, kertoo Lounais-Suomen poliisi Twitterissä.
Helsingin Sanomat 5.3.2022
Todellisuudessa viestin oli tietysti lähettänyt Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos. Uutinen päivittyy ja korjaus olisi luultavasti tapahtunut itsenäisestikin, mutta tässä malliesimerkki siitä, miten kiireessä tehdään virheitä.
Otin haasteeksi etsiä sata virheellistä uutista Helsingin Sanomista. Enää siis 99 kappaletta jäljellä. Reiluuden nimissä sotauutisointi rajautuu metsästyksen ulkopuolelle. Toki laajemmat ja analyyttiset jutut ovat vapaata riistaa, mutta epäluotettavaan tietoon perustuvat nopeat jutut tuntuvat liian helpoilta kohteilta.
Mielenkiintoista nähdä kauanko jahdissa menee ja toimiiko rajoittimena oma rajallinen aika, vai virheiden vähyys.
Tätä ensimmäistä varsinaista postausta kirjoittaessa juttu jo oikaistiinkin. Lisäpisteet oikaisun läpinäkyvyydestä.
Oikaisu 5.3. kello 21.52: Asiasta kertoi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos eikä Lounais-Suomen poliisi, kuten uutisessa aiemmin virheellisesti kerrottiin.
Tämä sivusto on hitaasti käynnistyvä projekti, jonka tarkoituksena on dokumentoida mediassa esiintyviä virheitä. Journalismi on jonkinlaisessa kriisissä. Tekijöitä on vähemmän ja tekemistä enemmän. Resurssipula ja toisaalta nopeutunut julkaisusykli johtaa virheisiin. Virheet ovat usein kielivirheitä, mutta joskus myös faktoissa on vikaa.
Taustalla tuntuu olevan myös asenteellisuutta. Näkökulma juttuun on valittu etukäteen tai oma poliittinen ja ideologinen näkemys värittää uutisointia. Hyvänä esimerkkinä tästä toiminee Ylen juttu Kyle Rittenhousesta. Juttua oikaistiin monta kertaa, mutta se ei silti ole kovin neutraali, eikä edes virheetön.
Samaan tapaukseen liittyvä Helsingin Sanomien uutinen sisältää vähintään nimen osalta kirjoitusvirheen, vaikka toimittajaa on pyydetty korjaamaan tekstiä. Jutussa myöskin kerrotaan vain yhdestä oikaisusta, vaikka todellisuudessa niitä on vähintään kaksi. Piilo-oikaisut ovat yksi journalismin lisäongelma. Toisaalta on lohdullista, että juttuja korjataan edes salaa. Usein oikaisupyynnöt jäävät huomioimatta. Tarkoituksenani on myös aktivoitua kanteleluiden suhteen. Mikäli sattuu sopiva juttu kohdalle ja siinä oleva virhe jää oikaisematta, niin kantelen asiasta Julkisen sanan neuvostoon.
Todettakoon, että olen poliittisesti melko sitoutumaton ja ideologisesti kiinnostunut objektiivisuudesta ja totuudesta. Esimerkkejä on toki muitakin, mutta nämä sattuivat olemaan helposti kaivettavissa.
Tarkoituksenani on kerätä näitä virheitä ja pyrkiä mittaamaan ongelman laajuutta sitä kautta. Virheet johtuvat pääosin rahasta, tai tarkemmin sen puutteesta. Vaikka ideologisia ylilyöntejä tapahtuukin, niin suurin taustatekijä on kuitenkin kiire. Toisin sanoen, syy ei ole yleensä yksittäisessä toimittajassa, vaan kulttuurissa. Blogin tarkoitus ei olekaan osoittaa ketään erityisemmin sormella, vaikka näin toki käykin, vaan osoittaa ongelman olevan todellinen. Oletan, että muutama toimittaja tulee tosin esiintymään kirjoituksissa useammin perustuen aikaisempaan kokemukseeni.
Jos jaksoit lukea tänne asti, niin kiitän mielenkiinnosta ja ajasta, sekä toivotan mukavaa kevättä. Seuraava (ja oikea) kirjoitus ilmestyy joskus.
