Kuinka kreisiä se sitten on, että edellisestä päivityksestä on vain pari päivää ja tämä on viikon kolmas julkaisu. Kerta kaikkiaan upea ryhtiliike meneillään. Siispä asiaan.
Pitikin sattua ja just tänään
Siihen nähden, että tämän ravintola-arvion kirjoittaneen toimittajan sukunimestä voisi kuvitella jotain, niin pääsi hieman erikoinen ja ajallisesti harmillinen virhe sattumaan. Ravintoloitsijan sukunimi oli kirjoitettu väärin, ilmeisesti ääntämistä mukaillen.
Sinänsä pieni virhe, mutta ihmetetyttää, miten perusasiat ovat toistuvasti jutuissa pielessä. Toisekseen tuo ajallinen harmillisuus oli ruotsalaisuuden päivä ja nimi olisi siksikin saanut mennä oikein.
Ounastelen, että toisin kuin jutussa väitetään:
Ravintolan nimen rimmaaminen Granin kanssa on myös viehättänyt Kanin toiminnan viime vuonna aloittanutta Mansikka Keinänen-Jesterbergiä.
ravintoloitsijan sukunimi on Keinänen-Jästerberg. Mikäli näin on, niin erityisen huono päivä kyseiselle virheelle.
Oikaisu 6.11. kello 19.33: Mansikka Keinänen-Jästerbergin sukunimi oli aiemmin kirjoitetti [sic] virheellisesti muotoon Keinänen-Jesterberg.
Helsingin Sanomat 6.11.2023
No mut hei, on tää uutta mulle
Hesari väitti jutussaan virheellisesti tekstiviestihuijausta uudeksi, vaikka oli uutisoinut asiasta aikaisemmin ja toin tietoon, että vastaavia viestejä oli liikkeellä vähintään 8 kuukautta aikaisemmin.
Twitter-käyttäjä kertoo tekstiviestihuijauksesta 2.3.2023.
Helsingin Sanomat ei katsonut tarpeelliseksi korjata juttuaan.
Jutussa väitetään virheellisesti, että kyseessä olisi uusi huijaus. Pitäisin erikoisena, jos huijaus muuttuisi uudeksi sillä, että taho, jona esiinnytään muuttuu. Toisekseen vastaavia viestejä on ollut liikkeellä aikaisemminkin. Tämän voi todeta esimerkiksi tuosta: https://twitter.com/klikkioy/status/1631272634947174400.
Seuraavissa jutuissa oli virheitä enemmän kuin seuraavassa esitän. Ongelman ytimessä taas se, että toimittajat eivät osaa riittävän hyvin englantia, heillä ei ole aikaa paneutua heille epäselviin asioihin, eikä aikaa kirjoittaa huolellisesti.
Tämä on niin monimutkainen ja -tahoinen soppa, etten jaksa avata tätä enempää, vaan laitan pelkästään lähettämäni viestin näkösälle.
Two sets of test results were leaked in the months that followed the Berlin championships: blood tests reportedly showed Semenya had three times more testosterone in her system than the average woman.
Keskimääräisen muuttaminen tavalliseksi on tässä yhteydessä varsin erikoista ja uskoisin, että ilmaisu on myös loukkaava.
Virhe on myös kohdassa:
Vuodesta 2019 alkaen lajiliitto on puhunut hyperandrogenismin sijaan urheilijoista, joilla on eroja seksuaalisessa kehityksessään.
Termi DSD (Differences of Sex Development) tuottaa jatkuvasti ongelmia teidän uutisoinnissanne. Suosittelen yhtenäistämään termin käytön. Siitä löytyy useita eri muotoja kuten:
Kiistatonta lienee, että kyseisessä jutussa käytetty ”seksuaalinen kehitys” on väärä ja loukkaava.
Jutussa todetaan myös:
WA:n raja-arvot ovat voimassa keskimatkoilla 400 metristä mailiin, joten Semenya osallistui kesän 2022 MM-kisoissa 5 000 metrille. Hän jäi alkuerässään 13:nneksi ja karsiutui finaalista.
Raja-arvot ovat voimassa kaikissa yleisurheilulajeissa, ei pelkästään juoksussa tai osassa matkoja (https://worldathletics.org/news/press-releases/council-meeting-march-2023-russia-belarus-female-eligibility). Lisäksi tästä jää epäselväksi se, että raja-arvot koskevat nykyään ainoastaan naisten sarjassa kilpailevia DSD-urheilijoita (World Athletics sääntökirja C3.6 – Eligibility Regulations for the Female Classification, kohta 3.1). En monimutkaista asiaa enempää selittämällä siirtymäsäännöksistä.
Sivuhuomiona todettakoon, että kyseisessä jutussa annetaan kirjamarkkinoinnin nimissä Semenyan kertoa yksipuolisesti näkemyksiään ilman minkäänlaista haastamista tai laajempaan kontekstiin asettamista. Tämä virhe onneksi korjataan toisessa oikaisupyynnön kohteena olevassa jutussa ( https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009958680.html). Siinä todetaan virheellisesti:
IAAF vaati Semenyan sukupuolen testaamista kisan alla, koska hänen elimistössään oli testosteronia kolminkertaisesti yli naisjuoksijoille sallitun arvon, joka oli tuolloin 5 nanomoolia.
Sittemmin WA on kiristänyt rajaa 2,5 nanomooliin, ja se on nykyisin voimassa kaikissa yleisurheilulajeissa, ei vain tietyillä juoksumatkoilla.
Lisäksi naisurheilijoille ei ole asetettu testosteronin raja-arvoja. Kuten aikaisemmin jo totesin, raja-arvot koskevat nykyään ainoastaan naisten sarjassa kilpailevia DSD-urheilijoita.
Yllä oleva on mainio esimerkki siitä järjettömästä vaivannäöstä, jonka lukija joutuu tekemään, jos haluaa valvoa, ettei lehti suolla pihalle höpöpuheita. Tällainen osoittaa sen, että nykyinen järjestelmä, jossa toimijalle ei koidu mitään seuraamuksia, ei voi olla toimiva tai tehokas.
Norjassa toimii medioiden yhteisesti rahoittama faktantarkistuspalvelu. Ehdotan samantyyppisen palvelun perustamista Suomeen, mutta sillä erotuksella, että se etsii virheitä julkaisuista. Rahoitus koostuisi vuosittaisesta maksusta, sekä julkaisuilta ja toimittajilta perityistä virhemaksuista.
Ensimmäistä juttua korjattiin puutteellisesti seuraavasti.
Oikaisu 8. marraskuuta kello 21: Korjattu kaksi kohtaa: Toisessa kirjoitettiin virheellisesti ”tavallisista naisista”, kun oikea ilmaisu on ”naisilla keskimäärin”. Tekstin kohta ”eroja seksuaalisessa kehityksessään” korjattu muotoon ”sukupuoliselta kehitykseltään erilainen”. Tarkennettu kohtaa raja-arvoista kertomalla, että ne olivat kevääseen 2023 saakka käytössä keskimatkoilla. Sen jälkeen raja-arvot ovat olleet käytössä kaikissa yleisurheilulajeissa.
Helsingin Sanomat 8.11.2023
Toista juttua ei oikaistu, eli sinne virheet jäivät.
Tunnelin päässä näkyy valoa, vaikka päivä sateisen harmaa onkin, sillä julkaisutahti on häkellyttävä. Jonain päivänä tämä Helsingin Sanomien tarjoama Via Dolorosa päättynee. Siitä tulikin mieleen ikävä öljylamppukielikuva Tommi Läntisen kappaleesta. Ei anneta ikävän häiritä, vaan mennään kärsimysten tietä eteenpäin seurana Hesarin urheilutoimitus.
Hesarin urheilutoimitus edustaa taas
Kuinka ollakaan taas oikaisupyyntö koski Hesarin urheilutoimituksen edesottamuksia. Tässä kiistanalaista hylkäystä käsittelevässä jutussa oltiin liikkeellä todella rennoin rantein. Japanilais-indonesialainen kaksikko oli aluksi japanilainen, eli kovin paljoa ei toimittaja ollut perehtynyt asiaan.
Oikaisu sisälsi kielivirheen, jossa yhdysmerkkiäei osattukäyttää oikein. Lisäksi juttuun jäi vielä toinen kohta, jossa kirjoitettiin virheellisesti japanilaisparista. Lopputulos: jutun korjaamiseen tarvittiin kolme viestiä.
Virheen visualisointia, jotta Hesarin urheilutoimitus havaitsee ongelman.
Korjaamisvaikeuksien lisäksi juttuun ilmestyi erikoinen lisäys, jossa asiantuntijan suulla sanotaan hylkäyksen olleen perusteltu. Hylkäys oli kiistanalainen ja asiaan olisi pitänyt palata myöhemmin. Nyt se sisältää vahvan epätasapainon näkemysten välillä. Hylättyä paria puolustavat Twitter-kommentaattorit ja asiantuntija kutsuu tapahtunutta ”idioottimaiseksi käytökseksi”.
Valitettavasti Hesari tekee lähinnä käännösuutisia liukuhihnalta, eikä paneudu tai palaa asioihin.
Oikaisu 4.6.2023 kello 16.53: Aiemmin kerrottiin virheellisesti, että hylätty nelinpelipari olisi japanilainen. Kyseessä on kuitenkin japanilais-indonesialainen nelinpelipari.
Helsingin Sanomat 4.6.2023
Kaikkihan englantia osaa, osa aika mones
Kun Helsingin Sanomien toimittajien suomen kielen taidossakin olisi runsaasti petrittävää [sic], niin on (surku)hupaisaa, että toimittajat toimittavat myös kääntäjän pestiä. [Varsinainen ongelmahan johtuu siitä, että tekstejä ei ilmeisesti juuri oikolue tai muutenkaan tarkasta kuin toimittaja itse. Hyvä toimittaja voi olla, vaikka oikeinkirjoitus hieman sakkaisi.]
Tämähän juttu edustaa aikaa jolloin Hesari tykitteli Twitter-uutisointia samalla tavalla kuin Coldplayn vierailusta tänä kesänä.
Toimittajien ego on Muskin luokkaa. Kyseessä ei merkinnän mukaan ollut virhe, vaan kohtaa on vain ”täsmennetty”. Jos se kalkin karvautta vähentää, niin eipä kai siinä. Oleellista, että yritettiin korjata. Käännöksestähän ei ilmene oleellisuus, eli datan pumppaaminen putket punaisena hidastaa käyttäjien käyttöä.
Korjaus 2.7. kello 13.25. Täsmennetty Elon Muskin sitaattia. Hänen mukaansa Twitterin alustalta on viety niin paljon dataa, että se on vaikuttanut sovelluksen käyttäjäkokemukseen.
Helsingin Sanomat 2.7.2023
Ei nimi naista pahenna
Varmasti helppo arvata, että minkä toimituksen jutuissa oli korjattavaa. Tämä on erinomaisen erinomainen esimerkki siitä, että jos hieman näkee vaivaa, niin ehkä ollaan sillä tasolla, mihin kansallisesti merkityksellisen sanomalehden riman pitäisi alimmillaan asettaa.
Assefan maailmanennätyksestä kertovassa jutussa oli useampi virhe. Niistä isoin oli se, että tietoja ei oltu tarkastettu kunnolla. Toimittajan pitäisi työssään tehdä muutakin kuin releen lailla välittää muiden tuottamaa tietoa eteenpäin. Tässä toimittajuutta olisi voinut toteuttaa soittamalla urheilijan agentille ja setviä nuo nimi- ja ikäasiat kuntoon. Muutenkin huolellisuutta tekemiseen jäin kaipaamaan.
Jutussa väitetään virheellisesti:
Hän juoksi ensimmäisen maratoninsa vuoden 2022 huhtikuussa.
Assefan ensimmäinen tulos on Riadin maratonilta, joka järjestettiin maaliskuussa.
Nimen korjaaminen oli hieman erikoinen ratkaisu, sillä vaikka molempia kirjoitusasuja näkyy, niin WA:n profiilissa se on Tigst ja se vaikuttaa yleisemmältä muodolta. Korjauksen perusteen olisi voinut kertoa oikaisun yhteydessä. Samoin jutun https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009876752.html ikäkorjaus vaikuttaa kummalliselta. Tarkastelemalla Assefan arkistoitua profiilia huomaa, että WA on muuttanut nimen kirjoitusasun sekä syntymävuoden ja nyt lehtenne tiedot eroavat näistä. On toki mahdollista, että WA:n tiedot ovat virheellisiä.
Niin siinä taas kävi, ettei näitä ehdi ja jaksa kirjoitella siinä tahdissa kuin kuvitelmissani hourailin. Ilahduttavaa silti, että näinkin nopeasti pääsin takaisin kärryille. Pidemmittä pidennyksin tehdään härkäsistä kärpäsiä.
Sosiaaliturvaa ja tunnettuja henkilöitä
Helsingin Sanomat tekee jatkuvasti pienehköjä kielivirheitä sellaisella frekvenssillä, että niistä huomauttelu kävisi työstä. Näistä yksi on sosiaaliturvatunnuksen muiston vaaliminen. Tässä tietoturvauutisessa puhuttiin alun perin henkilötunnuksen sijaan sosiaaliturvatunnuksesta, vaikka nimimuutos on tapahtunut jo yli 50 vuotta sitten. Käsittämättömän hyvin pysyy tuo väärä termi hengissä, vaikka suuri osa sen käyttäjistä ei ole edes elänyt sinä aikana. Perinteiseen Hesari-tyyliin muutos tehtiin ilman merkintää.
Maanpakoon, mutta mihin maahan?
Juttu Valko-Venäjän presidentin mahdollisista terveyshuolista perustui ehkä turhan voimakkaasti informaatiovaikuttamiseen. Tsapkala, maanpaostakin päätellen, ei välttämättä ihan puolueettomimmasta päästä ole. Siten hänen tviittailuunsa olisi voinut jutussa ottaa hieman enemmän etäisyyttä.
Tsapkala perheineen oli itsekin ottanut etäisyyttä alkuperäisestä pakomaasta. En tiedä, mihin toimittajan väite sijainnista perustui, mutta on perusteltua väittää, ettei ainakaan tiedon tarkastamiseen.
Sivuhuomiona todettakoon, että ilmeisen kiirettä piti tuona keväänä, sillä oikaisupyynnöissä oli parin kuukauden tauko.
Oikaisu 28.5. […] kello 20.40: Jutussa kerrottiin aiemmin, että Valeri Tsapkala asuu Latviassa. Hän on asunut maanpaossa Latviassa, mutta perhe on sittemmin kertonut muutosta Kreikkaan.
Helsingin Sanomat 28.5.2023
Pula luottamuksesta – molemmin puolin
Hesarin urheilu-uutiset erottuvat erityisen virheellisinä ja golfuutiset erottuvat siitä joukosta epäedukseen. Tässäkin jutussa oli virhe. Sen setvimiseen tarvittiinkin useampi yhteydenotto, kun toimittaja ei uskonut minua ja toisaalta lähtötiedoissakin oli sattumoisin virhe. Virhe ei tosin olisi haitannut yhtään, jos olisi omannut hieman viitseliäisyyttä. Molemmilla oli sama tietolähde, itse sain sieltä otettua oikean tiedon ulos.
Erityisen ärsyttävältä tuntui, sillä olin jaksanut nähdä vaivaa luoda viivakaavion väitteideni todisteeksi. Vääntämällä tämäkin kuitenkin lopulta oikeni.
Oikaisu 30. toukokuuta kello 11: Michael Blockin rankingsijoitus oli yli 3 000:n vielä huhtikuussa, ei kaksi vuotta sitten.
Helsingin Sanomat 30.5.2023
Mittasuhteiden kohtuullisuus
On ikävä nillittää pienehköistä asioista silloin kun jutun aiheena on kansallinen tragedia. Toisaalta mitä suurempi asia, niin sitä tarkempaa uutisoinnin tulisi olla. Jutun virheet perustuvat tyypilliseen hesarismiin, eli otetaan englanninkielinen lähde ja käännetään sen sisältö huonosti. Virheen todennäköisyys kasvaa, kun kyseessä on kesken oleva asia, josta voi olla vaikea saada luotettavaa tietoa.
Hesari suhtautui taasen varsin nihkeästi oikaisuun ja jouduin pyytämään heidän käyttämäänsä lähdettä oikaisemaan omaa juttuaan, jotta päästiin asiassa eteenpäin. En ole jutun korjauksiin tyytyväinen, mutta toisaalta ei voi ilmaiseksi loputtomiin tarjota toimituksellista apua haluttomalle vastapuolelle. Oikaisut jäivät jutun leipätekstiosuuteen, vaikka asiasta huomautin. Kuvastaa ehkä sekin kommunikaatiomme toimivuutta.
Oikaisu 30.5. kello 20.43: Korjattu artikkelista Reutersin aiempi virheellinen tieto siitä, että New Yorkiin lennätettyjä tyttöjä olisi ollut yhden sijaan kaksi. Täsmennetty myös, että uhreista 14 tunnistettiin dna-testien avulla.
Oikaisu 29. toukokuuta kello 22.17: Tulipalo sytytettiin sunnuntaina 21. toukokuuta, ei edellisviikolla kuten jutussa aiemmin luki. Lisäksi lisätty uutistoimisto AP:n Reutersin uutisesta eroava tieto New Yorkiin hoitoon lähetettyjen loukkaantuneiden määrästä.
Otsikon latteudella voisi alustaa mitä tahansa, mutta väännetään siitä kaksi tasoa. Ensinnäkin julkaisutahti on pääsääntöisesti onneton ja ei se muuksi muutu, jos jokin ei muutu. Tekosyynä selitellään, että vastenmielisyys kirjoittaa johtui osittain siitä, että muistelin luvanneeni jotain tilastomerkillisyyksiä. Ilmeisesti en ollut, kun ei ainakaan silmään osunut. Kun näitä hutkintoja on useammassa kanavassa tullut tehtyä ja kirjanpito ei ole ollut järjestelmällistä, niin melkoinen plaraaminen päästä kärrylle pyynnöistä ja oikaisuista. Täytyy hoitaa se puoli kuntoon. Lisäksi tavoite saada kahden viikon välein joku sepustus ulos. Tässä ollaan taasen puolitoista vuotta jäljessä.
Toisekseen otsikosta saa väännettyä liittymäkohdan Hesariin. Journalisti-lehti avasi hieman Hesarin organisaatiouudistuksen vaikutuksia ja toimituksen käytäntöjä. Olen tässä blogissa kritisoinut alusta asti juttutehtailua ja täyteuutisten tekemistä. Nyt näyttää siltä, että HS siirtyy vahvemmin siihen suuntaan. Käytännössä siis uutiset kopioidaan huonosti käännettyinä muualta ja toimittajan panos jää muutoin vähäiseksi tai olemattomaksi. Tällainen ei voi olla kestävä toimintamalli.
Journalismin perusongelma on rahoitus. Lähtökohtaisesti julkaiseminen on kalliimpaa kuin kuluttajilta saatava maksu. Tätä täytyy siten jostain lähteestä täydentää. (Podcastit, substackit ja muut yksilö- ja pientoimijat onnistuvat välillä rikkomaan tämän kaavan ja taitaa muutama onnistunut rikastumaankin.) Kustannuksia karsimalla materiaali tuskin pysyy laadukkaana, jolloin kuluttajat vetävät johtopäätökset, jolloin mainostajat siirtyvät sellaisen julkaisun pariin, jossa mainos teoreettisesti nähdään. Mielestäni Hesarin kannattaisi panostaa laatuun määrän sijaan.
Tämä alkoi jo lähestyä pohdintaa siitä, voiko uskottavaa (riippumatonta, laadukasta…) journalismia edes nykypäivänä markkinaehtoisesti tehdä. Sinänsä ihan relevantti ja mielenkiintoinen pohdinta, josta olisi paljon sanottavaa, mutta koska tämän oli tarkoitus olla vain lyhyt alustus vanhoihin oikaisuihin, niin ohjataan lukemaan, mitä Herman ja Chomsky kirjoittivat.
Koivu vai mikä?
En muista olenko aikaisemmin tuonut julki ajatukseni siitä, että lienee vähemmistössä ne kyselyt, visat ja muut interaktiivisuudet, joissa ei olisi jotain vikaa. Visa, jonka vastaukset ovat väärin, on melko joutava.
Viranomaisnimiä kritisoivasta jutusta taisi toimitukseen lähteä useampikin pyyntö ja taisi oman, Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen nimeä, koskevan huomion lisäksi sisältää muitakin virheitä, oikaisusta päätellen.
Oikaisu 13.1.2023 kello 08.55: Visassa oli aiemmin vääriä vastauksia merkitty oikeiksi. Korjattu visaan oikeat vastaukset.
8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Marko Junkkari selitti taannoin Uutisraportti-podcastissa toimittajien tarvetta olla hyviksiä. Jaksossa käsittellään Ukkolan media- tai toimittajakriittistä juttua ja sen jälkilöylyjä. Jutussa on kyllä totuuden siemen, valitettavasti se on huonosti kirjoitettu ja perusteltu. Lisäksi kirjoittajan aikaisempi toiminta ja muut henkilöön liittyvät asiat heikentävät vakuuttavuutta. Olisin suonut aiheesta kirjoitettavan sellaisen jutun, sellaisen henkilön kirjoittamana, josta olisi päästy keskustelemaan itse aiheesta. Yhdysvalloissa tätä aktivismia on esiintynytselkeämmin ja enemmän valtavirrassa. Tämän asenteellisuuden esiin nostaminen on tietysti haastavaa, koska siinä samalla näyttää siltä, että petaa itselleen pedin (hihhuleiden) konservatiivien kanssa. Senkin takia Ukkolan kirjoitus on karhunpalvelus aiheen käsittelylle.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa monta sivua, mutta sen sijaan, että lähtisin tätä tässä tarkemmin tutkimaan, teen tavanomaisesta toisin ja julkaisen viestinvaihdon Helsingin Sanomien kanssa. Tämä voi jopa hieman avata mielenkiintoisesti jollekin prosessiani oikaisupyyntöjen suhteen.
[Muokkaus 18.6.2024 16.44: Upotus toimii Firefoxilla (jota tietysti käytän), mutta muut tottelevat huonommin. No, voi tuon ladata namiskasta, joten ajaa asiansa. Yritetään korjata.]
Täydennetään vielä, että Forstaterin entinen työnantaja tuomittiin korvaamaan hänelle 91 500 puntaa korkoineen työpaikkasyrjinnästä.
Juttu on tyyppiesimerkki siitä, miten asenteellisuus voi vaikuttaa toimittajaan. Sen sijaan, että jutussa kontekstoitaisiin tapahtunutta, toimittaja pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan siihen, miten lukija kokonaisuuden näkee, jättämällä olennaisia tietoja kertomatta (vaikka ne hänellä on tiedossa). En ole tyytyväinen jutun muokkauksiin, vaikka ne parannuksia olivatkin.
Juttua muokattu 9.2. kello 15.45: Tarkennettu, että J.K. Rowlingin kommentteja Twitterissä on mielletty transfobisiksi. Lisätty tieto tämän kesällä 2020 julkaisemasta twiitistä.
Juttua muokattu 9.2. kello 22.15: Täsmennetty Rowlingin antavan twiitissään ymmärtää, että ihmisiä, joilla on kuukautiset, tulisi kutsua naisiksi. Jutussa sanottiin aiemmin, että Rowlingin mielestä pelkästään cis-sukupuolisilla naisilla on kuukautiset.
Helsingin Sanomat 9.2.2023
Lopuksi pieniin päin
Sinnikkäästä ajokortin jahtaajasta kertovassa jutussa oli pari pientä virhettä, mutta osaa ei haluttu korjata.
Pilkkuvirhe ja syöksykierre, jolla tarkoitettiin oikeasti noidankehää, jäi sinne pyynnöstä huolimatta. Ylimääräinen ”tuhatta” on jonkun toisen tarkkasilmäisen tuotosta.
Korjaus 20.3.2023 kello 13.06: Poistettu ylimääräinen ”tuhatta”-sana tilasto-osuudesta, ja korjattu kuvatekstistä työharjoittelupaikka autokaupaksi.
Nyt runtataan vuoden 2022 oikaisut pakettiin, oli niitä sitten kuinka paljon tahansa. Muuten tässä projektissa menee terveyden lisäksi ikäkin.
Mäkäräisen kokoinen virhe
Muistelisin joskus nähneeni jotain alamäkeen hiihtämistä aavikolla, mutta tällä kertaa hiihtämisestääkin tunnettu Kaisa Mäkäräinen oli jutun aiheena juoksustaan.
Kisan nimi, tai tarkemmin sen lyhenne, meni vihkoon. Sinänsä ironista, sillä toimittaja taisi jättää pidemmän nimen väliin liian vaikeana. Virhe ei ollut kovin iso, mutta juttuun tuli vielä seuraavan päivän tapahtumien takia toinenkin kömmähdys.
Molemmat jutut ovat hyviä esimerkkejä siitä, että määrä on tärkeämpää kuin laatu. Urheilutoimittajat kirjoittelevat juttuja tulospalveluiden perusteella. Jos niissä on virhe, niin sehän päätyy tietysti juttuun, kun ei tarkasteta asioita muista lähteistä.
Ehdotinkin, että toimittaja kysyisi Mäkäräiseltä, että mitä tässä tapahtui. Itse ounastelen, että Mäkäräinen oli aluksi ilmoittautunut 70 kilometrin kisaan ja sitten huomannut homman luistavan sen verran kivasti, että päätyi vetämään pidemmän version kisasta. Tällainen matkamuutos on kisassa mahdollinen, koska ensimmäisen päivän reitti on sama kaikille. Ehdotukseni ei ottanut tulta alleen. Toisin sanoen epäilisin, että jälkimmäinen oikaisu ei pidä paikkaansa.
Oikaisu 13.11. klo 19.50: Korjattu kilpailun lyhenne muodosta HDMS muotoon HMDS.
Oikaisu 14.11. klo 19.57: Jutussa mainittiin aiemmin virheellisesti, että Kaisa Mäkäräinen osallistuisi 70 kilometrin kilpailuun. Järjestäjien tulospalvelun mukaan näin oli vielä sunnuntaina, mutta Mäkäräisen osallistuminen 100 kilometrille korjattiin tulospalveluun maanantaina.
Mielestäni tuo näyttää Husqvarnan K 535i -laikkaleikkurilta, mutta toisaalta eipä Hesaria kiinnosta korjata seksististä kieltäänkään, joten ei tästä sen enempää.
Rikka lähti, mutta malka jäi
Tätä urheilijoiden protestointia tai urheiluaktivismia käsittelevää juttua uudelleen lukiessani huomasin, että sinne jäi muutakin korjattavaa. Usein tulee vain nopeasti silmäiltyä jutut läpi ja koska tarkoituksena ei ole tarjota oikoluku- ja faktantarkastuspalvelua Hesarille ilmaiseksi, niin välillä isompiakin virheitä jää huomaamatta.
Hieman huvittavan tästä tekee se, että omat oikaisut olivat jutun kannalta epäoleellisia, mutta huomaamatta jäänyt olisi ollut merkityksellinen.
Urheilijoiden protesteilla on jo vuosisadan perinne.
Helsingin Sanomat 28.11.2022
Väitehän on ilmiselvästi virheellinen. Jutussa sitä toki perustellaan viittaamalla jonkun tahon listaan. Kuitenkin jo muinaiset roomalaiset tiettävästi protestoivat ja modernimpinakin aikoina aktivismia on ollut yli vuosisadan. Tuo meni kuitenkin ohi silloin juttua lukiessa.
Se mihin kiinnitin huomiota oli toimittajille tyypillinen ja tarpeeton täsmällisyys epäoleellisissa asioissa. Jostain syystä toimittajat haluavat välillä kertoa heille epäselvistä asioista tarkasti kuvaillen. Silloin tulee helposti kirjoitettua jotain sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Sokeakin näki otsaluullaan, että kyseessä ei ole kangasmerkki. Sinänsä mielenkiintoista, että Norman mainittiin jutussa, mutta jätettiin kertomatta oleellisin, eli miten merkittävä rooli hänellä oli koko protestin symboliikassa ja seuraamukset jotka hän tuestaan joutui kantamaan.
Niin, olihan siellä kirjan nimikin mennyt väärin.
Oikaisu 29.11. kello 16.49: Vesa Vareksen kirjan nimi on Pallon herruus: kuningaslajin valta ja lumo. Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti kirjan nimeksi Pallon herruus: kuninkuuslajin valta ja lumo. Peter Normanin kangasmerkki tarkennettu merkiksi.
Jutun ingressissä väitettiin aluksi virheellisesti:
Sveitsissä käteiskuoren kadottanut mies luuli tulleensa ryöstetyksi huomaamattaan.
Helsingin Sanomat 1.12.2022
Miehen kerrottiin olevan mykkä, mutta se ei kyllä selitä, miten voisi päätyä ryöstetyksi huomaamattaan. Juttua korjattiin, mutta siitä ei tehty korjausmerkintää ja jutun alkuperäinen julkaisuaika korvattiin muokkausajalla. Tästä huomautettuani juttuun ilmestyi kyllä päivitetty aika, mutta ei korjaus- tai oikaisumerkintää.
Sveitsissä käteiskuoren kadottanut mies luuli joutuneensa varkauden uhriksi huomaamattaan.
Jatketaan suman purkua, kun päästiin hyvään vauhtiin. Tässähän aletaan lähestyä jo viime vuoden tapahtumia. Ehkä seuraavalla kerralla saadaan jo vuosi vaihdettua.
Hesari hei, internet ei vaan sovi sulle
Hesarin Nyt-brändi (oikeasti) valitettavasti lopetetaan. Tämä on äärimmäisen surullista, sillä samalla uhkailtiin, että multimediaspektaakkeli yritetään tunkea muun lehden puolelle entistä enemmän. Nyt-liitteestä jäi itselle muisto lähinnä epätoivoisesta yrityksestä selittää jälkijunassa jotain merkityksetöntä, mitä internetissä tapahtui. Tästä perinteestä lehti on kokonaisvaltaisesti, valitettavasti, pyrkinyt pitämään kiinni.
Yksi hyvä esimerkki internet-asioiden selittelystä oli Elon Muskiin ja Twitteriin liittyvä päivittäinen kiihkoilu, jossa säntäiltiin sinne ja tänne spekuloimassa asioita. Tuttuun tapaan tietysti käännösuutisia tehtaillen ja asioita väärin ymmärtäen.
Varmennetuista tileistä piti tietysti päästä sanomaan jotain ennen kuin oli millään tavalla varmennettu sanomisia. Pieleenhän se meni. Ei tietenkään niin pieleen, että toimittaja olisi voinut myöntää kyseessä olevan oikaisu. Juttua vain muokattiin ja täsmennettiin.
Juttua muokattu 6.11. kello 11.01: Jutussa aiemmin sanottiin, että sininen merkki tarkoittaa, että Twitter on varmistanut tilin kuuluvan sille henkilölle tai yritykselle, jota se väittää edustavansa. Täsmennetty kohtaa, että ainakin aiemmin merkki on tarkoittanut tilin varmistusta edellä mainitulla tavalla. Ei ole selvää, tapahtuuko tilin varmistus jatkossakin samalla tavalla.
Helsingin Sanomat 6.11.2022
Tämähän eskaloituu
Edellisessä Twitter-uutisessa ei kehdattu kutsua oikaisua oikaisuksi, mutta tässä Twitteristä jankkaavassa uutisessa korjaus tehtiin ilman merkintää. Oikaisuiden, korjausten ja muutosten seuraaminen on aika haastavaa, koska Hesarilla on usein tapana jättää jutun alussa oleva julkaisuhetki päivittämättä.
Jutun alkuperäinen versio oli:
Ensinnäkin moderointikulttuuri on murroksessa ja palvelu on myös muuttumassa maksulliseksi.
Helsingin Sanomat 6.11.2022
Nykyinen salamuokattu versio on:
Ensinnäkin moderointikulttuuri on murroksessa ja palvelu on myös muuttumassa osittain maksulliseksi.
Helsingin Sanomat 6.11.2022
Laitoin vielä sähköpostia asiasta oikaisupostiin, jutun toimittajalle ja toimitukselle. Mikäli heiltä tulee jokin kommentti asiaan, niin julkaisen sen tässä.
Huolellisuus kunniaan
Välillä pitää raapia oikaisut pienistäkin asioista kasaan. Kuppiloissa ravaavista koirista kertovassa jutussa, oli nimivirhe (tai kaksikin, mutta sitä toista en huomannut). Näitä on yllättävän paljon, vaikka luulisi, että toimituksissa aika usein sanotaan, että varmista nimi ja titteli.
Oikaisu 13.11. klo 16.55: Korjattu Marja Visti-Koskisen etunimi pääkuvasta. Kuvatekstissä luki Maija Visti-Koskinen.
Näitähän kertyy, kun ei ehdi selvityksiä ja selityksiä kirjoittamaan. Joudumme siksi palamaan ajassa edelleen taaksepäin vuoteen 2022 saakka.
Aika sekaisin
Aika on aika oleellista tässäkin virheessä. Taisi olla ihan puhdas huolimattomuus, joka ajoi toimittajan kirjoittamaan höpöjä Aleksei Navalnyitä koskevassa jutussa. Tuomion ajankohta heitti vuodella ja tuomion pituudessakin oli moinen virhe. Lisäksi oikaisumerkinnässä on järjestyslukuvirhe, joten numerot tässä jutussa olivat aika sekaisin. Oma tuomioni: melko luokatonta.
Oikaisu 20.10 kello 19.51: Toisin kuin artikkelissa virheellisesti kirjoitettiin, Navalnyi tuomittiin ehdonalaisrikkomuksesta viime vuoden helmikuussa, ei tämän vuoden helmikuussa. Lisäksi tuomion pituus ei ollut kaksi ja puoli vuotta vaan kolme ja puoli vuotta, josta osa katsottiin jo kärsityksi.
Helsingin Sanomat 20.10.2022
Kurpitsat ja keskiyö
Jutulle kurpitsoista kävi vähän kuin Tuhkimolle keskiyön jälkeen. Jutussa väitettiin ensin, että melontakisa oli parikymmentä vuotta vanha. Kuitenkin vasta viidestoista vuosi oli meneillään ja siinäkin välivuosia välissä.
Kyseessähän on perinteinen käännösuutinen, joten millään tavalla yllättävää ei ollut, ettei englantia taiottu suomeksi. Alkuperäisen uutisen maininta siitä, että tapahtuma myytiin loppuun kolmessa päivässä, päätyi Hesariin väitteeksi kilpailun kolmipäiväisyydestä.
Yritin lisäksi tarjota kielenhuoltoapua, mutta siitä kieltäydyttiin. Siitä syystä uutiseen jäi muotoilu ”kurpitsayhdistyksen presidentti”.
Viimeistään siinä vaiheessa kurpitsa muuttui päärynänmuotoiseksi (kielikuvan tarkoitus korostaa idiomaattisen kääntämisen merkityksellisyyttä), kun juttua korjattiin ilman merkintää. Alun perin jutussa kerrottiin espanjalaissyntyisestä kisailijasta. Lähdeuutisessa hänen syntyperäänsä oli ryyditetty tiedolla siitä, että hän asuu Brysselissä, josta kisapaikalle on noin sata kilometriä. Harhaanjohtamisen korjaaminen jäi oikaisussa kuitenkin maininnatta.
OIKAISU 24.10. 2022 kello 18.41: Täsmennetty, että kurpitsamelonta sai alkunsa vuonna 2008. Kilpailu on yksipäiväinen, ei kolmipäiväinen kuten jutussa ensin virheellisesti kirjoitettiin.
Helsingin Sanomat 24.10.2022
Vanhuksetkin voivat olla relevantteja
Vaikka tästä Vastaamon tietomurrosta epäiltyä koskevasta jutusta on jo aikaa, niin sehän on silti aika ajankohtainen. Hesarille kävi sinänsä kohtalaisen iso virhe jutun julkaisun yhteydessä, mutta ehkäpä vielä isompi virhe omassa kirjanpidossa on se, että virhe yritettiin lakaista maton alle.
Aluksi jutussa ei ollut tarkoitus kertoa epäillyn nimeä, mutta yhteen kohtaan nimi kuitenkin lipsahti.
Kivimäki kasvoi Long Playn jutun mukaan espoolaisessa perheessä.
Helsingin Sanomat 28.10.2022
Juttua korjattiin ensin niin, että nimi poistettiin. Hieman myöhemmin, luultavasti muiden medioiden vaikutuksesta, nimi juttuun palautettiin ja julkaisuperuste lisättiin.
Nimen poistosta tehty oikaisu poistettiin ja nythän juttu näyttää siltä, ettei Hesari olisi asiassa virhettä tehnyt. Niin sanotut rottaeditoinnit eivät ole Helsingin Sanomissa mitenkään harvinaisia. Edellisessä blogikirjoituksessa kävin läpi sitä nihkeyttä, millä Hesarissa korjaamiseen suhtaudutaan ja tämä on yksi oiva esimerkki siitä.
Juttua muokattu 28.10.2022 klo 11.52: Lisätty juttuun tieto epäillyn nimestä.
Silmänräpäys on lähtökohtaisesti hyvin lyhyt aika. Toisaalta aika on aika suhteellista. Nytkin tuntuu siltä, ettei siitä ole kuin pari räpäystä, kun viimeksi näitä tuhertelin, mutta onhan tässä hurahtanut jo melkein puolet vuodesta. Sikälikin ajankohtaista tuo ajan kohtaisuus, että Helsingin Sanomat väittää noudattavansa Journalistin ohjeita oikaisuissaan ja korjaavansa olennaiset asiavirheet lähtökohtaisesti viivytyksettä. Mikä sitten on viivyttelyä ja mikä ei? Eipä sillä, pata kattilaa soimaa, kun tämänkertaisenkin kirjoitelman ensimmäinen oikaisuraportti on viivästynyt vuodella. Hesarilta ei kuitenkaan oikaisuun mennyt kuin reilut viisi viikkoa.
Nihkeää kuin oikaisupyyntöjen toteuttaminen Hesarissa
Otsikko ei ihan parasta laatua ole. Erityisesti, jos sitä tarkastelee sanontakandidaattina. Ei tuo oikein solju kieleltä, joten ei välttämättä ota tulta alleen. Toisaalta se sisältää sanonnan oleellisimman osion, eli on tunnistettava todenmukaiseksi. Tosin vaatii henkilökohtaista kokemusta ja sitä kun on, niin voin sanoa, että on nihkeätä, todella nihkeätä. Väittäisin, että osalla toimittajista ja toimituksista on lähtökohtaisesti asennevamma oikaisuita kohtaan. En tiedä onko se egosta johtuvaa hybristä vai mistä se kumpuaa. On kuitenkin helposti tunnistettavissa, miten haluttomasti, ilottomasti ja ennen kaikkea kiittämättömästi oikaisupyyntöihin suhtaudutaan.
Palaute on lahja. Välillä sitä saa sellaisia lahjoja, joista ei niin välittäisi, tai ei ymmärrä, että myöhemmin tulee kovaankin käyttöön. Lähtökohtaisesti pitää voida vaatia sen verran, että vaikka olisi havumajassa kasvanut, niin osaa suhtautua kiitollisuudella, että joku omalla kustannuksellaan kulkee perässä korjaamassa. Ja jos ei pysty, niin pitää sitten huolen siitä, että kirjoittaa vain sellaista, mikä pitää paikkaansa tai minkä voi perustellusti muuten esittää. Toimittaja, sekä lehti, saa höpöjen kirjoittelusta korvausta; minä maksan siitä, että korjaan niitä. Asetelma ei ole tältäkään osin kohtuullinen.
Nihkeä ja kohtuuton on koko oikaisuun liittyvä prosessi. Lähtien siitä, että oikaisupyynnöistä ei saa minkäänlaista kuittausta. Lähtökohtaisesti niistä kieltäytymisestä ei saa myöskään ilmoitusta. Tehdystä oikaisusta on myös turha odotella tietoa. Se pitää itse käydä tarkastamassa. Ja tarkastaminen pitää tehdä tarkasti. Typerämpi tyyppi saattaisi odottaa julkaisutietojen päivittyvän oikaisun yhteydessä. Tätä ei tietenkään tyypillisesti tapahdu, vaan päivitys tuntuu sattumanvaraiselta. Välillä olen näissäkin jaksanut perässä kulkea ja pyytää korjausta. Nihkeätä ollut niidenkin kanssa, mutta osassa korjaantunutkin.
Lisäksi oikaisuja salataan. Niiden löytäminen Hesarin verkkosivuilta on hankalaa. Vaikka niille on lähtökohtaisesti luotu oma aihe, niin sieltä ei tietenkään löydä kuin satunnaisesti oikaisuja. Aihetta ei myöskään ole lisätty hakulomakkeelle, eikä siihen ohjaa mikään linkki päävalikosta. Oikaisujen tekemiseen liittyvä ohjeistuskin on piilotettu linkin Asiakaspalvelu – Yhteystiedot taakse. Sinänsä kunnioitettavaa, että nihkeys on vedetty tarkasti loppuun asti jokaisella osa-alueella.
Kohta päästäänkin jo itse asiaan, kunhan aasi on ylittänyt vielä yhden sillan. Oikaisuissa on sellainenkin hölmöys, että niihin ei merkitä vuosilukua. Esimerkiksi seuraavassa käsiteltävä juttu oli omissa kirjauksissani oikaisemattomana, koska kuten edellä mainittiin, oikaisu ei aina johda jutun päivitysajankohdan päivittämiseen. Tietysti oma moka, kun en ollut tarkastanut tarkasti. Huomasin vasta tänään, huvittavasti tasan vuosi paperilehdessä tehdyn julkaisun jälkeen, että juttu on oikaistu. Alkuun en tosin ollut varma, onko oikaisu tehty verkkojulkaisussa eilen, vai vuosi sitten. Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että samana vuonna, mutta Hesarista en menisi varmaksi sanomaan.
Kun luvut ovat hatusta, niin mistä hitosta muu on?
Palataan alkuun, eli juttuun, jossa Hesarilla meni melkein kuusi viikkoa saada oikaisu aikaan. Nihkeää, vai mitä? Jutun pääasiallisena aiheena oli naispyöräilijöiden palkkasyrjintä. Juttuun jäi muutakin korjattavaa, kuten esimerkiksi kategorioiden nimet, mutta koska oikaisun saaminen tähänkin asiaan oli sisyfosmainen (huom. ei herkulesmainen) urakka, niin jäi ponnistelematta lisää.
Nihkeää on sekin, että Hesari ei kovin selkeästi merkitse sitä, onko jutun kirjoittaja Hesarin toimittaja vai vieraileva tähti. Kun sähköposti on vielä Hesarin päässä viritetty siten, että olemattomasta vastaanottajasta ei tule virheilmoitusta, niin parhaimmillaan yksipuolista viestittelyä voi jatkaa mainiosti loputtomiin.
Ilmeisesti tuon jutun kirjoittaja ei ole Hesarin toimittaja, joten sähköpostiviestit eivät hänelle luultavasti päätyneet. Kuitenkin samat viestit menivät oikaisupostiin. Lisäksi kirjoittaja tuli oleellisesta asiasta tietoiseksi silloisessa Twitterissä, mutta kiinnostus taisi alkaa ja loppua nollatasolle.
Neljännen sähköpostin jälkeen sainkin jo vastauksen, jossa luvattiin oikaisu tehdä, jos virheitä löytyy. Viestini sisälsivät perusteellisen selvityksen asiasta asianmukaisine lähteineen, jotka osoittivat kiistatta ja selkeästi virheen. Silti Hesarilta kesti tämänkin jälkeen kaksi viikkoa tehdä oikaisu. Joku saattaisi ajatella, että tässä on lähtökohtaisesti viivytelty.
Nihkeää oikaisuiden osalta on sekin, että tällaisessakin tapauksessa, jossa juttu osoittautuu huteraksi perustuksiltaan, Hesari ei näytä käyvän faktoja kunnolla läpi oma-aloitteisesti. Väitteeni perustuu esimerkiksi siihen, että kategorioiden virheelliset nimet juttuun jäivät. Kun luvut urheilijoiden määrästä olivat merkittävästi virheelliset, niin se saa epäilemään, että jutun muissakin väitteissä voisi olla vikaa. Itse en tässä tapauksessa jaksanut lähteä enää punnertamaan, mutta uusia mahdollisuuksia toki tarjoutuu jatkuvasti. Olisi pitänyt toimia tilanteessa eri tavalla, mutta kiire, tuo jatkuvasti tarjolla oleva tekosyy, johti siihen, että en kerennyt olla riittävän aktiivinen. Jatkossa tällaisesta tehdään lähtökohtaisesti kantelu.
Oikaisu 3. marraskuuta kello 14.40: Miesten World Tour-talleissa ajaa tänä vuonna noin 550 miestä ja naisten vastaavissa joukkueissa noin 190, ei siis 745 ja 160, kuten jutussa mainittiin. Pro Continental -talleissa ajaa tällä kaudella noin 400, eikä runsaat 500 miestä. Continental-tason tiimejä edustaa noin 2200 miestä ja 620 naista, eikä jutussa mainitut 2500 miestä ja 800 naista.
Helsingin Sanomat 3.11.2022
Huru-ukko ja salasanojen salaisuus
Kun kieltäytyminen ja nihkeys on tässä ollut tapetilla, niin teen sellaisen poikkeuksen, että en käsittele juttuja jonossa, vaan nostan esiin meneillään olevan väännön. Tässä salasanoja käsittelevässä jutussa on useita virheitä, joista kahdesta tein oikaisupyynnön. Niihin tuli perjantaina 3.11.2023 mielestäni heikosti perustellut kieltäytymiset korjata. Juttu on osittain hankalasti käsiteltävä, koska se on yhdistelmä mielipidekirjoitusta ja referaattia. Jos eiliseltä kysyy tämän päivän tapahtumista, niin onko se toimittajan vastuulla, että sieltä tulee höpöjä vastaukseksi? Toisaalta, jos juttua ei ole määritelty mielipidekirjoitukseksi, niin minkä verran asiantuntijana esiintyvä voi mielipiteitä esittää?
Käyn tässä mielestäni virheelliset kohdat lävitse ja perustelen niiden virheellisyyden lähdeviitteiden kera. Lainaukset ovat linkitetystä verkkoversiosta. Laiskuuteen perustuen virheellinen osuus on kirjoitettu lihavalla, eikä sitä ole sen kummemmin nostettu esille. Käytännössä julkaisuvaiheessa tämä on avoin kirje Helsingin Sanomille tehdä juttuun oikaisut. Vaikka toimitan tämän erikseen tietoon toimittajalle ja lehdelle laajemminkin, niin ounastelen, että nihkeyssyistä se ei ole riittävä toimi pyynnöksi.
Kun matkustajakone törmäsi World Trade Centerin pohjoistorniin 11. syyskuuta 2001, velkakirjavälittäjä Cantor Fitzgeraldin johtaja Howard Lutnick ei ollut toimistolla.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Vuonna 1998 julkaistussa raportissa esitellään Cantor Fitzgerald seuraavasti:
Cantor Fitzgerald provides a broad spectrum of institutional brokerage and execution services to global financial markets. It operates the world’s largest electronic marketplace for G-10 sovereign debt, emerging markets and Eurobonds and is one of the largest ”third market” equity operations in the US stock market.
Naval War College: The Critical Link: Financial Implications of National Security Threats
Siten on virheellistä esittää Cantor Fitzgerald velkakirjavälittäjäksi, kun se jo tuolloin tarjosi laaja-alaisesti pankki- ja rahoituspalveluita. Tosin Helsingin Sanomat ei oikein koskaan päättänyt, mikä yrityksen nimitys kuuluisi olla [1][2]. Toinen syy nostaa raportti esille on, että se olisi tuonut hieman kontekstia kohtaan: ”Yritys oli toki varautunut monenlaiseen.”
Boeing 767 –kone iskeytyi siihen 750 kilometrin tuntinopeudella ja kairasi kylkeen kymmenien metrien kokoisen aukon juuri niille main, missä Cantor Fitzgeraldin toimisto oli.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Jutussa esitetty nopeus on virheellinen. Koneen nopeutta ei ole saatu selvitettyä tarkasti ja arviot nopeudesta vaihtelevat runsaasti. Yhdysvaltain standardisointi- ja teknologiainstituutin loppuraportissa (sivu 173) koneen nopeuden arvioitiin olevan suunnilleen välillä 665–760 km/h. Muissa tutkimuksissa on esitetty osin samansuuntaisia arvioita, mutta kaikkia yhdistää eniten epävarmuus nopeudesta ja se on pääosin esitetty vaihteluvälinä (sivu 173).
Yrityksessä työskenteli 960 ihmistä. Heistä 658 kuoli.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Tämä ei pidä paikkaansa. Yrityksessä työskenteli noin 2 100 työntekijää, joista 960 New Yorkin toimipisteessä.
On Sept. 10, 2001, Cantor employed 2,100 employees worldwide, 960 of them in New York City.
The New York Times 3.9.2011
Erittäin oleellinen asia jäi jutussa mainitsematta. Lähes jokainen rakennuksessa ollut Cantor Fitzgeraldin työntekijä kuoli (käytännössä ilmeisesti kaikki muut rakennuksessa olleet paitsi yksi vasta ala-aulaan ehtinyt). Selviytyneet eivät olleet syystä tai toisesta toimistolla, kun kone törmäsi rakennukseen. Tapahtuneesta on jo aikaa, eivätkä kaikki välttämättä ymmärrä, että monelle kuolema ei ollut välitön. Tieto tapahtuneesta välittyi yrityksen toimistojen välillä reaaliaikaisesti, koska meneillään oli konferenssipuhelu. Osa sai soitettua kotiin ja osa jätettyä viestin tietäen, että he tulisivat kuolemaan. Tämä on oleellista ymmärtää, jotta käsittää salasanojen selvittämiseksi tehtyjen yhteydenottojen merkityksellisyyden.
Ydinhuolia oli kaksi: piti varmistaa, että kaupankäynti voi jatkua ja että tiedot eivät joudu vääriin käsiin.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
En ihan ymmärrä, että mistä väite tietojen joutumisesta vääriin käsiin on peräisin. Käsittääkseni varmuuskopiot olivat yrityksen hallussa ja verkon infra piti rakentaa uusiksi. Miten ja mihin ulkopuolinen taho olisi päässyt käsiksi? En väitä tätä virheeksi, kun ei voi jokaista virkettä lähteä selvittämään, mutta kuulostaa erikoiselta.
Hän hankki välittömästi avukseen kolmisenkymmentä Microsoftin hakkeria, joiden tehtävä oli murtaa työntekijöiden salasanat. […] Tiedot toimitettiin hakkereille.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Hakkeri taitaa olla toimittajan omaa keksintöä ja virheellinen nimike tietoturva-ammattilaiselle ja kuten alla näkyy (oletettu) alkuperäisjuttu ei sellaista nimikettä käytä.
Microsoft dispatched more than 30 security experts […]. To crack those, the Microsoft technicians […]
The New York Times 19.11.2014
Sitä varten valjastettiin paitsi algoritmit, myös ihmiset. Myös Lutnick osallistui soitteluun. Kuolleiden omaisille soitettiin ja kysyttiin hääpäiviä, läheisten syntymäpäiviä, lasten nimiä, koiran nimiä.
Tiedot toimitettiin hakkereille. Nopeasti kävi ilmi, että valtaosa työntekijöiden käyttämistä salasanoista oli ollut hyvin heikkoja.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Yllä on ensimmäinen alkuperäisten oikaisupyyntöjen kohteista. Hesarin näkemys on, että salasanat olivat heikkoja, koska ne olivat murrettavissa parissa päivässä. NYT:in jutussa, joka käsittääkseni on Hesarin jutun pääasiallinen lähde, sanotaan kirjaimellisesti päinvastaista.
Many of the missing passwords would prove to be relatively secure — the “JHx6fT!9” type that the company’s I.T. department implored everyone to choose.
The New York Times 19.11.2014
Kirjoituksen otsikko viittaa siihen, että mielestäni alkuperäisen jutun perusviesti on ymmärretty väärin ja sen takia koko Hesarin jutun johtopäätökset ovat virheellisiä. Murtamiseen tarvittiin kuolleiden lähiomaisten haastattelemista, jotta henkilökohtaisen elämän merkityksellisyydet, joita tyypillisesti salasanoihin sijoitetaan, paljastuisivat. Tiedot olivat sellaisia, että kolmas osapuoli ei olisi niitä voinut saada selville. Murtamisen suhteen oltiin siis niin epätoivoisia, että suru-uutista vielä käsittämättömille kumppaneille, vanhemmille ja lapsille soiteltiin ja kyseltiin henkilökohtaisia. Hesarin mielestä tällä tavoin murretut salanat olivat heikkoja, vaikka, edelleen, (oletetussa) alkuperäisjutussa sanotaan päinvastaista. Lisäksi murtamisen kannalta oleellista oli, että tietokantoihin oli suora rajoittamaton pääsy.
Mielipiteitä on monia ja ne ovat kaikki yhtä kehnoja
Seuraavaksi käsitellään alussa mainittua mielipidekirjoitusosiota. Kuten todettu, sen käsittely on haastavaa. Osasta haastatellun näkemyksistä on vaikea ymmärtää, mitä niissä yritetään esittää. Seuraava on erinomainen esimerkki asiasta:
Järvisen mukaan suomalaisten salasanoissa käytetään usein etunimiä Juhani ja Johanna. Miksi? Ei kukaan tiedä.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
En ymmärrä, mitä tässä sanotaan ja siksi mitään kohtaa ei ole lihavoitu, vaikka on täysin selvää, että toteama on virheellinen. Onko väite se, että tietyt etunimet esiintyvät tilastollisesti merkittävästi yliedustettuina? Tämän todenpitävyyteen arvioimiseksi pitäisi nähdä kyseinen salasanalista. ”Pimeässä verkossa” liikkuvat listat eivät vakuuta, mutta ovat tietysti kätevä tapa vedota siihen, että listaa ei pysty esittämään, koska se on laiton, salainen, vaarallinen ja jotain muuta. On vain luotettava, että tämä 1337 h4x0r on sellaisen nähnyt.
Toisekseen väite on yksinkertainen päätellä vääräksi. On melko todennäköistä, että edes yksi Juhani tai Johanna -salasanaa käyttävä osaa perustella valintansa.
Jos väite taasen on, että Suomessa käytetään tilastollisesti merkittävästi enemmän etunimiä salasanoina kuin muualla, niin sekin on yksinkertaista osoittaa virheelliseksi. Alla NordPassin Tšekin top 20 -listaus.
Jos taas väite on yleisemmin, että salasanan valintaperuste on tuntematon, niin aiheesta löytyy runsaasti tutkittua tietoa. Listataan tähän niistä muutamia:
Salasanatutkimuksia
Bonneau, Joseph. 2012. “The Science of Guessing: Analyzing an Anonymized Corpus of 70 Million Passwords.” In 2012 IEEE Symposium on Security and Privacy, 538–52. https://doi.org/10.1109/SP.2012.49.
Florencio, Dinei, and Cormac Herley. 2007. “A Large-Scale Study of Web Password Habits.” In Proceedings of the 16th International Conference on World Wide Web, 657–66. WWW ’07. New York, NY, USA: Association for Computing Machinery. https://doi.org/10.1145/1242572.1242661.
Inglesant, Philip G., and M. Angela Sasse. 2010. “The True Cost of Unusable Password Policies: Password Use in the Wild.” In Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems, 383–92. CHI ’10. New York, NY, USA: Association for Computing Machinery. https://doi.org/10.1145/1753326.1753384.
Komanduri, Saranga, Richard Shay, Patrick Gage Kelley, Michelle L. Mazurek, Lujo Bauer, Nicolas Christin, Lorrie Faith Cranor, and Serge Egelman. 2011. “Of Passwords and People: Measuring the Effect of Password-Composition Policies.” In Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems, 2595–2604. CHI ’11. New York, NY, USA: Association for Computing Machinery. https://doi.org/10.1145/1978942.1979321.
Stanton, Jeffrey M., Kathryn R. Stam, Paul Mastrangelo, and Jeffrey Jolton. 2005. “Analysis of End User Security Behaviors.” Computers & Security 24 (2): 124–33. https://doi.org/10.1016/j.cose.2004.07.001.
Veras, Rafael, Christopher Collins, and Julie Thorpe. 2014. “On the Semantic Patterns of Passwords and Their Security Impact.” NDSS Symposium. February 2014. https://doi.org/10.14722/ndss.2014.23103.
Näistä suosittelisin ensisijaisesti tutkailemaan The Science of Guessing: Analyzing an Anonymized Corpus of 70 Million Passwords -tutkimusta. Se on kattava, vapaasti saatavilla ja helpohkosti ymmärrettävissä. Erityisesti suosittelen toimitukselle sen lukemista ja sen avulla (rajoittamattoman, yhteydettömän) väsytyshyökkäyksen salasanan vahvuuden määrittelyn ymmärtämistä.
Myös suomalaiset kirosanat toistuvat, kuten saatana ja perkele. Englanninkielisissä salasanalistauksissa Järvinen ei ole törmännyt vastaavaan salasanamanaukseen.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Tämä ei juuri edellisestä eroa. Mitä, jos mitään, tässä väitetään? Tästä tulee mieleen Seinfeld-sarjan jakso, jossa Elaine valittaa saamastaan myöhäisestä kutsusta Intiassa järjestettäviin häihin.
Jerry: So you think it’s a non-vite.
Elaine: It’s an un-vitation!
Seinfeld: The Betrayal (Season 9, Episode 8)
Tituleeraan siis tuota Hesarissa julkaistua järjettömyyttä epäväitteeksi. Sillä tavalla voi sanoa oikeastaan mitä tahansa, sanomatta yhtään mitään. Minulla on vaikeuksia päästä sen ylitse, että tuo on päätynyt lehteen.
Onko väite todella, että englanninkieliset eivät käytä suomenkielisiä kirosanoja? Tämä on ainoa vaihtoehto, jos haluaa tuon epäväitteen sisältävän muun tiedon sen lisäksi, että asiantuntijana esiintyvä osoittaa, ettei oikeastaan tiedä, mistä puhuu.
Password compromises have resulted from information on computer bulletin boards, guesses about meaningful details about a user, environmental cues, and systematic intrusions. Examples of meaningful details are names, nicknames, name of child, name of pet, name of spouse or relations, slang, profanity, car names, or birth dates.
Alla SecListin salasanalistan sadan yleisimmän salasanan joukosta poimitut rumat sanat. Listaus ei ole sinänsä ”aito”, eli kyseessä on koontilista useammasta lähteestä, mutta kertoo sinänsä oleellisimman.
27. pussy
31. fuckyou
50. iloveyou
51. fuckme
63. asshole
76. fuck
Numero 50 saattaa herättää ihmetystä, mutta se on siinä ihan tarkoituksella, joka selviää hieman edempänä. Alla vielä kuva NordPassin raportoimista suosituista kirosanoista.
”Ei ole törmännyt vastaavaan salasanamanaukseen”.
”Siellä huippusijoituksissa on enemmän iloveyou-tyyppisiä salasanoja. Pidän saatanaa ja perkelettä hyvin suomalaisina valintoina.”
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Ei voi muuta kirjoittaa kuin: Fuck me. Sattumalta muuten esiintyy myös iloveyoun vieressä tuossa hieman ylempänä.
Jutussa olisi mielestäni vielä tämän lisäksikin virheitä. Olen kuitenkin käyttänyt tämän perkaamiseen aivan liian paljon aikaa ja vaivaa, enkä kerta kaikkiaan jaksa enää selittää kuin yhden virheen. Se on toinen alkuperäisessä oikaisupyynnössäni yksilöimäni virhe. Myös sen korjaamisesta kieltäydyttiin.
Viimeinen erhe
Erikoismerkeistä, numeroista tai isoista kirjaimista ei ole salasanoissa hyötyä, vaikka monet palvelut niitä vaativatkin.
Helsingin Sanomat 7.10.2023: Perkele123456 ja Juhani
Tämä väite on ihan arkijärjellä todettavissa virheelliseksi. Sillä tavoin sen toimittajalle myös selitin. On itsestään selvää, että merkkivalikoiman kasvaessa, mahdollisten merkkien (ja niiden yhdistelmien) läpikäymiseen käytetty aika kasvaa.
En tiedä, mikä lähde toimittajalle tai toimitukselle tämän kumoamiseksi pitää esittää, mutta kokeillaan nyt muutamia. Ehkä uskovat, mitä Microsoftin ”hakkerit” sanovat:
Password security starts with creating a strong password. A strong password is: – At least 12 characters long but 14 or more is better. – A combination of uppercase letters, lowercase letters, numbers, and symbols.
The password quality indicator (PQI) of a password is a pair λ=(D,L), where D is the Levenshtein’s editing distance of the password to the base dictionary words, and L is the effective password length. When D>=3 and L>=14, we have a good password. D>=3 means that the password is at least 3 characters different from the base dictionary words, and L>=14 means that there are at least 1014 possible password candidates to be tried to crack the password.
The easiest way to achieve D>=3 is to have 3 special characters (from Character Set 4) in the password.
On kiistatonta, että merkkivalikoiman kasvattamisesta on hyötyä. Asiantuntijaksi esitetty myöntää tämän itsekin: ”Ääkkösiä kannattaa käyttää, jos mahdollista.” On totta, että salasanan pituus on merkittävämpi tekijä, mutta nämä eivät ole toisiaan poissulkevia valintoja. Typerällä tavalla erikoismerkkejä käyttämällä huono salasana pysyy huonona. Sata merkkiä pitkä salasana, jossa käytetään vain merkkiä ”a” on myös huono.
Keskustelu aiheesta on virheen korjaamista lukuun ottamatta merkityksetön. Ehkä ongelmana on liiallinen sarjakuvien lukeminen. Lisäksi oleellinen asia jutusta oli pudonnut pois. Salasanojen muistelu ja kehittely on mennyttä aikaa. Tosiasiallisesti ainutlaatuisten ja vahvojen salasanojen hallinnointi muistinvaraisesti ei ole suurimmalle osalle mahdollista tai käytännöllistä. Riittää, että kehittää itselleen yhden hyvän, jolla avaa (monivaiheisella tunnistautumisella suojatun) salasanojen hallintaohjelman. Näitä on esimerkiksi aikaisemmin mainittu NordPass, jota en suosittele ja Bitwarden, jota suosittelen.
Tällä kertaa hieman lyhyempi läpikäynti. Näiden jälkeen vuorossa oikaisu, josta käytännössä kieltäydyttiin ja sen purkaminen näin jälkikäteen vaatii hieman enemmän työtä, jota laiskana en nyt jaksa tehdä. [Oikaisu 5.11.2023: Toisin kuin edellä väitin, juttu oli oikaistu noin kuusi viikkoa pyynnön esittämisen jälkeen. Jutun julkaisutietoja ei oltu päivitetty, joten oikaisu jäi minulta huomaamatta.] Laiskuudesta huolimatta tiivis jälkipäivitystahti on ottanut tulta purjeisiin. Edellinen päivityshän oli toissa päivänä.
Onpas se suosittu
Taitaa mennä tuttuun kategoriaan, eli ongelmana lieni kääntäminen. Sarja, jonka katsominen ei itseä kiinnosta pätkääkään, mutta joitain kyllä, ei ollut sentään niin suosittu kuin toimittaja sen ymmärsi. Ihmetyttää koko true crime -villitys. Erityisen irvokkaalta tuntuu uhrien kärsimysten toissijaisuus ja gloorian ja rahan tunkeminen rikollisille. Tuomitsen.
Närkästyksestä takaisin asiaan. Voisin kuvitella, että jos toimittaja ei olisi ollut niin hätäisesti kääntämässä muiden tekemiä uutisia, niin olisi ehtinyt pysähtyä ja tajuta väitteen järjettömyyden. Tästähän on jo hetki, mutta silloin Netflixillä oli noin 220 miljoonaa tilaajaa. Toimittaja väitti, että heistä 196 miljoonaa oli katsonut sarjamurhaajasarjaa sen julkaisupäivänä. 90 % mistä tahansa herättää epäilyksiä ja lähteen lukemalla se osoittautuikin epätodeksi.
Oikaisu 28.9. klo 15.42: Jutussa kirjoitettiin virheellisesti, että Hirviö: Jeffrey Dahmer -sarja olisi saanut heti julkaisupäivänään viime viikolla huimat 196 miljoonaa katsojaa. Sarja keräsi välittömästi 196 miljoonaa katselutuntia.
Helsingin Sanomat 28.9.2022
Lasketaan suunnilleen joka toinen
Asunnottomista kertovassa jutussa huomion kiinnitti Ara-asuntojen vähäinen määrä. Ara-tuettuja asuntoja rakennettiinkin lähes 75 % enemmän kuin jutussa väitettiin. Siitä huolimatta ei niitä vielä kaikille riittänyt.
Oikaisu 18.10. klo 14.06: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että vuonna 2021 Helsinkiin valmistui 647 valtion tuella rakennettua Ara-asuntoa. Kyseessä on Helsingin kaupungin oman Ara-asuntotuotannon määrä. Yhteensä Ara-asuntoja valmistui Helsinkiin 1 129 kappaletta.
Jatketaan takalokin purkua, eli lähes vuosikertakamaa laitetaan esille. Tahti on tiivistynyt, siitä voi olla ylpeä. Riman ollessa alhaalla ei tarvitse paljon tehdä, että muutos on merkittävä. Edellisestä kerrastahan on alle viikko!
Faktoilla pilattu juttu
Toimittaja oli keksinyt näppärän tavan rinnastaa kuningatar Elisabetin arkun tilaaminen ja Neuvostoliiton hajoaminen. Harmillisesti arkun tilausaika ei ole kuitenkaan tiedossa. Siitä huomauttamalla jutun näppäryydeltä putosi pohja. Jonkinlainen aasinsilta arkusta onnistuttiin kuitenkin kaivamaan.
Oikaisu 25.9. kello 16.36: Jutussa sanottiin aiemmin, että Elisabetin arkku olisi tilattu samoihin aikoihin, kun ”Neuvostoliitto veti viimeisiään”. Tiedossa ei kuitenkaan ole täsmällinen arkun tilaus- tai valmistumisaika, vaan ainoastaan se, milloin (1991) se siirtyi valmiina hautauspalvelulta toiselle. Jutun alkua ja loppua on muokattu tältä osin.
Helsingin Sanomat 25.9.2022
Muistakaa, lapset, ei saa juosta terävien esineiden kanssa
Olikohan loma, vai joku muu syy siihen, että piti kahdesti pyytää oikaisua. Viikko ei ole mielestäni ”viivytyksettä”. Lopulta juttu kuitenkin oikeni, vaikka jäihän sinne edelleen ainakin yksi virhe. Noloa, että se on samassa virkkeessä kuin oikaistukin kohta. Blade runnereita väitettiin virheellisesti yksityisetsiviksi, vaikka molempien elokuvien päähahmot ovat poliiseja. Kirjassakin tehtävää hoitavat pääsääntöisesti poliisin palkkalistoilla olevat.
Nolo virhe on se, että jostain syystä meni ohitse replikanttien määrittely roboteiksi, vaikka ne ovat tietysti bioteknisiä androideja. Toki jonkun aikaisempi huomio legendaarisen hahmon nimestä oli sekin varsin nolo.
Oikaisu 26.9.2022 kello 9.06: Toisin kuin jutussa aiemmin väitettiin, elokuvassa ei seurata yksityisetsiviä vaan poliisin erikoisyksikköön kuuluvia, niin kutsuttuja blade runnereita.
Helsingin Sanomat 26.9.2022
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla
Hesarin toimittajalle kävi ohraisesti, kun perusti juttunsa kollegan aikaisempaan kirjoitukseen. Edeltävän jutun vuosilukuvirhe kopioitui uuteen uutiseen. Vanhemman jutun oikaisu meni hieman vinksalleen, kun oikaisu päätyi leipätekstiin, eikä loppuviitteeseen. Kokemuksesta voin kertoa, että Helsingin Sanomia ei moisten kauneusvirheiden korjaaminen jaksa kiinnostaa.
Uudemmassa jutussakaan oikaisu ei mennyt ihan nappiin, kun puusilmänä en itsekään alkuun huomannut, että myös ingressissä oli virhe. Sekin pyynnöstä oikeni, mutta aluksi siitä ei tehty merkintää, mutta huomautuksen jälkeen se sinne kuitenkin ilmestyi.
Oikaisu 26.9.2022: Snowden vuoti tietoja vuonna 2013, ei vuonna 2012, kuten artikkelissa aiemmin väitettiin.
Helsingin Sanomat 26.9.2022
Oikaisu 26.9. kello 20.43: Edward Snowden vuoti tietoja vuonna 2013, ei vuonna 2012, kuten jutussa aiemmin kerrottiin. Hän myös pakeni Yhdysvalloista vuonna 2013, ei vuotta aiemmin, kuten artikkelissa aiemmin kerrottiin.
